Nimellä on tarina: Schildtin perheen kirjat

Wolmar Schildtin Apis-kirja
KUVA: Jussi Liimatainen

Työskennellessäni Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmien parissa yli 40 vuotta, törmäsin tuhansia kertoja ominaisuuteen, jota ei monissa suomalaisissa tieteellisissä kirjastoissa ole. Olisi nimittäin helpompaa luetella ne 1800–1900 -lukujen vaihteen julkkikset, joiden omistamia teoksia Jyväskylän yliopiston kirjastossa ei ole kuin ne, joita siellä on.

Read Full Post »

Kirjojen kiertoteitä – muutamia välähdyksiä kokoelmiemme syntyhistoriasta

Olin 1990-luvun puolivälin tienoilla bibliofiiliseurueen mukana Pietarissa. Ryhmälle oli järjestetty tapaaminen paikallisten keräilijöiden kanssa. Jo tapaamispaikka oli upea, ruhtinaspalatsi Nevan varrella. Osallistujat olivat pääosin vanhahkoja herrasmiehiä. Keskustelujen aikana kävi ilmi – vähän yllättäen – että kirjojen keräilyharrastus oli kaikessa hiljaisuudessa elänyt osin maanalaisena myös neuvostovallan aikana.  Salainen toiminta johtui tietysti poliittisesta sensuurista. Keräilijöiden kokoelmissa oli myös Neuvostoliiton viranomaisten hävitettäväksi määräämää kirjallisuutta.

Neuvostovallan aikainen maanalainen keräilyharrastus johtui poliittisesta sensuurista.

Erityisesti jäi mieleeni eräs professori, joka esitteli innostuneesti omia keräilykohteitaan eli omistuskirjoituksin varustettuja kirjoja. Teoksilla oli omat kohtalonsa ja kiinnostavat tarinansa. Suomessa en ole törmännyt keräilijään, joka kokoaisi pelkästään omistajamerkinnöin varustettuja teoksia vaikka heitäkin voi olla. Toki suomalaisetkin bibliofiilit arvostavat kirjailijoiden signeerauksia ja/tai exlibriksiä – mitä tunnetumpi tekijä, sen arvokkaampi teos.

Read Full Post »