Kokoelmien saavutettavuus on keskeinen osa tämän päivän muistiorganisaatioiden tehtävää. Saavutettavuuden lisäämiseen pyritään digitoimalla aineistoja ja siirtämällä niitä verkkoon. Yliopistollisten museoiden ongelmana on vuosien ajan ollut se, että niiden ei ole ”valtion omistamina” museoina ollut mahdollisuutta hakea rahoitusta erillisiin digitointihankkeisiinsa. Niillä ei yliopistojen sisällä ole ollut ansaintalogiikkaa, eivätkä ne ole olleet valtionosuuskelpoisia edes harkinnanvaraisten digitointirahojen suhteen.
Akateeminen opetuksen ja tutkimuksen kulttuuriperintö on ollut varsin korkean kynnyksen takana.
Monet hienot aineistot ovatkin jääneet tuntemattomiksi niin suurelle yleisölle kuin yliopistoyhteisölle itselleenkin. Koska akateeminen opetuksen ja tutkimuksen kulttuuriperintö on siten ollut varsin korkean kynnyksen takana, uuden Avoimen tiedon keskuksen (Open Science Centre) näkökulmasta myös tiedemuseon kokoelmien saavutettavuuden ja museoarvon kohentaminen on keskeinen kehittämistavoite. Yliopistollisten museoiden kokoelmat ovat syntyneet vuosikymmenten kuluessa ja ne kertovat oman yliopistonsa akateemisen kulttuuriperinnön pitkistä juurista, eri tieteenalojen kehittymisestä, opetuksen ja tutkimuksen historiasta. Ne siis omalta osaltaan vahvistavat yliopiston identiteettiä. (lisää…)