Arkistosta tulee mieleen pitkät mappirivit tai niin kuin meillä, arkistoivana vapaakappalekirjastona, tuhannet hyllymetrit kirjallisuutta, lehtiä ja muita kotimaisia painotuotteita.
Digitaaliset materiaalit antavatkin jo eri tavalla aiheen pohtia, miten niitä tulisi arkistoida. Joskus herää epäilys, arkistoiko niitä kukaan ja onko sellainen edes mahdollista. Verkkoaineistot ja televisio-ohjelmat ovat osa kulttuuriperintöämme siinä missä perinteisemmätkin julkaisumuodot.
Kulttuuriaineistolaki vuodelta 2008 edellyttää kotimaisen digitaalisen aineiston tallentamisen. Näin on syntynyt uusi arkistoryhmä: elektroniset vapaakappaleet. Ne ovat joko avoimesti verkossa julkaistua suomalaista aineistoa tai niiden julkaisija on luovuttanut ne Kansalliskirjastolle pysyvästi säilytettäväksi.
Verkko ja telkkari
Suomessa Kansalliskirjasto on haravoinut kotimaista verkkoa arkistointimielessä ensimmäisten joukossa maailmassa. Kansalliskirjasto tekee verkossa laajat vuosittaiset automaattiset ja kohdennetut keräykset.
Digitaaliset TV- ja radio-ohjelmat ovat olleet puolestaan Kansallisen audiovisuaalisen instituutin toimesta arkistoitavana vuodesta 2009. Tämä kaikki materiaali on tutkittavissa vapaakappalekirjastojen arkistotyöasemilla aivan kuten painotuotteetkin löytyvät hyllyistämme.